lauantai 11. maaliskuuta 2017

Rakkautta ensisilmäyksellä

Varoitus! 🚫 Seuraava teksti sisältää ällöttävää hempeilyä ja huonolaatuisia kännykkäkuvia.


Me tavattiin Juhan kanssa toukokuussa 2014 Helsingissä. Se oli kuin mistäkin romanttisesta leffasta. Eli jos et tykkää romanttisista leffoista, älä jatka lukemista.

Monta kertaa ihmeteltiin ääneen, että voiko kaikki olla totta vai herätäänkö huomenna ja ajatellaan, että olipas kiva uni. Kaikki puuttuneet palaset loksahti paikalleen ja yhdessä olo tuntui kaikin puolin oikealta ja helpolta. Nähtiin joka päivä ja ainoa aika milloin ei nähty, oli kun oltiin töissä. Mietittiin, että meidän pitäisi etsiä varmaan sama työpaikka niin ei tule eroahdistusta. Yölläkin herättiin jostain syystä kumpikin aina neljältä tsekkaamaan, että se toinen on siinä vieressä vielä.

Ihan hullua.

Ekat treffit oli salilla. Miettikää! Ei leffassa, ei hienossa ravintolassa, ei romanttista merenrantakävelyä kuun valossa, vaan hikinen SALITREENI. Vedettiin leukoja ja penkattiin. Mullakin oli silloin ihan hyvä haba. Nykyään se on sellainen löysä ilmapallo joka vaatisi taas vähän täytettä.


Juhaprinssi haki mut treffeille upealla ratsullaan eli pienellä punaisella Fiat Puntolla. Se oli huvittava näky: pienen pieni auto ja iso mies pää kiinni katossa. Mutta joku siinäkin teki muhun vaikutuksen. Se vaatimattomuus ja aitous. Se näytti mun mielestä niin coolilta, kun kurvasi pihaan hihaton päällä ja arskat silmillä punaisessa pikku romussaan, jossa ei toiminut edes ilmastointi.





Tokat treffit olikin jo ihan erilaiset. Mentiin veneilemään kahdestaan Espoon saaristoon. Ankkuroitiin veneen rauhalliseen paikkaan ja syötiin auringonlaskussa Lidlin croissantteja. Se oli semmoinen leffahetki, jota muisteltiin pitkään.





Kahden viikon jälkeen pakkasin kamani Helsingissä ja muutin Juhan luo Espooseen. Vanhan kämpän luovuttaminen ja kaikki muuttoon liittyvä meni helposti ja sutjakkaasti. Oltiin täynnä onnea ja intoa.



Nyt te odotatte jo malttamattomana sitä klassista "Sitten kaikki meni pieleen" kohtaa, joka tapahtuu romanttisissa komedioissa. Mutta pakko tuottaa pettymys.

Kesällä me jo mietittiin, että ketähän tulisi meidän häihin. Oltiinhan me jo pari kuukautta tunnettu. Eikä se edes ollut vitsi, vaan joulukuussa 2014 Juha kosi. Se oli järkännyt keskelle lumista metsää järven rannalle kallion päälle kynttilöitä, skumppaa ja sormuksen. Ja sielä se polvistui. Noh, siinä vaiheessa se ei ollut enää niin suuri yllätys. Juha on huono valehtelemaan ja sen panikoiminen ennen sitä metsäretkeä oli aika epäilytävää.

Mutta kyllä mä itkeä vollotin.

Kevät meni häitä järkkäillessä ja Kesäkuussa 2015 oli häät. Teen niistä oman postauksensa lähitulevaisuudessa.

Kaikki on tähän päivään asti mennyt hyvin, edelleen vähän liiankin hyvin. Mä en valehtele, kun sanon että me ollaan edelleen umpirakastuneita näin 3 vuoden jälkeenkin. Katsotaan onko sama ääni kellossa, kun kirjoitan meidän 30-vuotis hääpäivänä. Heh.

Joskus me riidellään, mutta todella harvoin ja ihan tyhmistä asioista. Semmoisia pieniä tilanteita tulee, että mä mökötän, sitten väitellään, sovitaan ja halitaan.

Jos sä mietit tällähetkellä, että tosirakkautta ja "sitä oikeaa" ei ole, niin olet väärässä. Se odottaa kaikkia jossain, mutta sun täytyy vain löytää se. Ja kun sä löydät sen, niin sä kyllä tiedät, että "Tää se on". Siinä ei ole silloin epäilystäkään.
Se tapahtuu silloin, kun vähiten odotat. Silloin kun ajattelet olevasi "Forever alone.".

Usko pois.


Millainen on teidän rakkaustarina?

❤Anniina

  

2 kommenttia:

  1. Ihana rakkaustarina, olen niin iloinen puolestanne, onnea <3 Niinkuin meilläkin, vuosisadan rakkaustarina ja kaikki on loksahtanut täydellisesti paikalleen. Meidän tarinaamme voi lukea merikapteeninvaimo.blogspot.fi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ❤ Kävin lukemassa blogiasi, olettepa hurmaava pari! ❤

      Poista